Ja elämä on parasta huumetta

Viikko meni nopeesti, lagailin pari päivää koulussa ja torstaina hyvästeltiin serkut ja täti lentokentällä. Kaks kuukautta niin nähdään taas. Kuukaus meni nopeesti, ihan liian nopeesti. Koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan. En oo varmaan koskaan tuntenu samanlaista onnellisuuden tunnetta mitä viimesen kuukauden aikana. Mä haluun jäädä tänne, toisaalta taas haluaisin kaikkien mulle tärkeiden ihmisten luo Suomeen. Saa nähdä mitä seuraava syksy tuo tullessaan. Mä vaan rakastan tätä auringonpaistetta, tätä kaupunkia ja ihmisiä täällä. Seuraavan kerran teen selkeemmän postauksen kuvien kans, kunhan jaksan. Aurinkoista viikonloppua, adios bitchachos !