Please don't leave me

Hui kauhee siitä on melkeen kuukaus kun oon viimeks postaillu .. Aika on menny nopeesti ja oon kerenny touhuilee vaikka mitä ! Karnevaalit oli ja meni. Meno oli huikeeta, siitä lisää toisessa postauksessa. Eilen oli pitkästä aikaa jotenki piristävä ilta, koska viime viikot mulla on tavalla tai toisella ollu fiilikset vähän alhaalla tavallista useemmin. Hengailin mun parhaan kamun kans melkeen koko illan ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Mä en tosiaan tiiä mitä tapahtuu, mä uskoin niin vahvasti asioihin mitkä ei tuu toteutuu. Tuntuu että joku vetäis sydäntä irti rinnasta tai muuta vastaavaa. Vielä päälle neljä kuukautta mut mä tiiän silti että aika loppuu kesken. En osaa enää nauttia samalla tavalla niistä asioista mistä ennen. Tästä auringonpaisteesta, aamulenkeistä, siitä kun näkee aamukahvia juodessa miten aurinko nousee mereltä. Tai niistä hetkistä kun kävelen Santa Cruzin keskustassa ja tunnen päästä varpaisiin asti sen miten helvetisti mä rakastan tätä kaupunkia. Surkee olo, juon kolmatta kuppia kahvia ja kuuntelen repeatilla tätä biisiä eikä mulla oo edes suunnitelmia tälle viikonlopulle.