Elämä oli helppoo, sillonku oli joku josta pitää kii

Mitäs tässä, koko viikko on menny ohi kipeenä ollessa. Eilen kävin pitkästä aikaa ulkoilee, lähin koulukaverin luo tekee äikän ryhmätyötä ja vettä sato ihan kaatamalla, sen jälkee jäin viel istuu iltaa murun luo ja avattiin taas vähä sydämiä toinen toiselle. Oikeesti, mä en haluu lähtee täältä. Vaikka välillä tuntuu et mikää ei onnistu ja tulee vaan pettymyksiä pettymyksien perään, mä voin rehellisesti sanoo et mulla on hyvä olla täälä. Vielä päälle kuukaus aikaa ja mä aion nauttii jokaikisestä hetkestä täysillä, hengailla rantsulla, ruskettuu vielä ihan hulluna, käydä uusissa mestoissa, hengailla uusien ja vanhojen kamujen kans, skeittailla, kuunnella ihan liikaa espanjalaista räppiä, kreisibailata ja nauttii auringosta (kunhan se tulee taas esiin, tällä viikolla sitä ei oo paljoo näkyny). Ja sehän on satavarma et mä tuun vielä tänne takas, koti siellä missä sydän eiks se niin mee ?